Lucia-neidon legenda

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Päivän vietto on tullut Suomeen Ruotsista, jossa juhlaa on vietetty jo 1700-luvulla. Suomen virallinen Lucia kruunataan Helsingin Tuomiokirkossa, mutta usein eri paikkakunnilla valitaan myös oma Lucia-neito.

Lucia on valon juhlaa, sillä Lucian uskotaan tuovan valo mukanaan pimeyden keskelle. Luciaksi valittu vierailee joulun alla erilaisissa hyväntekeväisyystapahtumissa ja täyttämässä edustustehtäviään. Hän kiertelee esimerkiksi vierailemassa sairaaloissa ja vanhankodeissa tuomassa iloa ja valoa väelle.

Lucian esikuvana toimii katolisen kirkon Pyhä Lucia. Hän eli Sisiliassa Italiassa tiedettävästi vuosina 283-304. Luciaan liittyy paljon tarinoita ja legendoita, joista osa ovat erittäin raakojakin. Niiden perusteella Luciaa pidetään sokeiden ja näkövammaisten pyhimyksenä, valon tuojana sekä auttajana.

Eräässä legendassa esimerkiksi roomalainen mies rakastui Lucian silmiin. Lucia oli epätoivoinen sillä ei halunnut miestä, joten hän riisti silmänsä ja antoi ne miehelle. Tapahtui kuitenkin ihme ja Lucia sai uudet silmät. Mies surmasi pettyneenä Lucian miekalla.

Toisessa legendassa kristitty tyttö eli rikkaassa perheessä ja hänellä oli monta kosijaa. Tyttö kuitenkin halusi keskittyä auttamaan köyhiä, joten hän antoi rukkaset jokaiselle kosijalle. Eräs mies kuitenkin oli tottunut saamaan haluamansa, ja tultuaan Lucian hylkäämäksi hän kavalsi tytön keisari Diocletianukselle. Keisari joukkoineen surmasivat kaikki kristityt, eikä Lucia ollut poikkeus. Hän joutui sotilaiden määräämänä pakkotyöhön. Jostain syystä Lucia ei pystynyt tekemään töitä, joten sotilaat päättivät polttaa hänet roviolla. Kun tulikaan ei syttynyt, päättivät he raivoissaan viedä silmät Lucian päästä. Lucia kuitenkin sai ihmeen ansiosta silmänsä uudelleen takaisin.

Lucia-neito pukeutuu valkeisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunun. Lisäksi hän kantaa kynttilää kädessään. Päivänä lauletaan yleisesti Santa Lucia -nimistä laulua, joka on alkujaan italialainen. Sanat eivät kuitenkaan koske Lucia-neitoa, vaan Santa Lucia -nimisen kaupunginosan merimaisemaa. Kappale menee näin:

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki,
ja maa on valkean verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo,
Santa Lucia, Santa Lucia.

Kiteet luo helmivyön valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää, juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme, Pyhä Lucia.


© Minka Viljanen

© Minka Viljanen