Huraa, huraa, laskiaisrauhaa!

”Huraa, huraa, laskiaisrauhaa!

Siansorkkaa ja hernettä kauhaan!

Paksua pullaa, maitoa, voita

niele ja nieltyäs niellä koita!”

 

Näin lauletaan Eero Eerolan Laskiaislaulun ensimmäisessä säkeistössä. Itselleni laskiainen on aina ollut tärkeä perheen kanssa vietetty talvipäivä. Ollessani pienempi, olemme perheeni kanssa käyneet laskiaissunnuntaisin pulkkamäessä tai vaihtoehtoisesti luistelemassa. Myös meren jäälle pystytetty napakelkka oli huippu juttu, jossa saattoi pyöriä kovaakin vauhtia. Talviurheilun jälkeen ollaan yhdessä syöty laskiaispullaa, vadelmahillolla tottakai. Pullan leipominen itse ei välttämättä ole ollut niin tärkeää, vaikka maistuuhan itse leivottu usein miten paremmalta.

 

Laskiaispullien lisäksi suomalaisiin laskiaisperinteisiin kuului usein syödä lihaisaa ja rasvaista ruokaa, sillä seuraavan kerran voitiin syödä hyvin vasta paaston jälkeen pääsiäisenä. Myös mäen laskemista pulkalla laskiaisena on harrastettu jo pitkää Suomessa. Pulkkamäessä huudettiin ”Pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kun nurkanpäitä ja nauriita kuin lautasia”. Näin toivottiin tulevalle vuodelle hyvää satoa ja ehkä myös naapurin pellolle ”tippuroita ja tappuroita”. Uskottiinkin, että mitä kauemmas pulkka luisti, sitä pidempiä pellavia saatiin.

 

Vaikka tämä laskiainen saattoi olla erityisen lumeton, ja mäenlasku vähän hankalaa, saattoi sen sijaan esimerkiksi luistella tai tehdä pienen metsäretken yhdessä perheen kanssa.

Kuva: Ville Rajala